Thaimaan historia on täynnä mielenkiintoisia käänteitä, joista monet ovat jääneet eurooppalaisen historiantutkimuksen varjoon. Yksi tällainen tapahtuma oli kuningas Nareuanin kuolema vuonna 785 jKr. Dvaravatin valtakunnassa. Tämä tapahtuma ei ollut vain henkilökohtainen tragedia, vaan se loi perustan dramaattiselle valtataisteluille ja lopulta vahvisti Dvaravatia eteläisen Indokiinan johtavaksi voimaksi.
Kuningas Nareuan oli hallinnut Dvaravatia viisaudella ja vahvuudella useita vuosikymmeniä. Hänen aikanaan valtakunta kukoisti, kauppa vakiintui ja taide ja arkkitehtuuri saavuttivat uusia huippuja. Mutta kuolema on väistämätön, ja Nareuanin pojat, prinssi Devavarmā ja prinssi Khūmārābhā, eivät olleet yhtä sopusointuja. Molemmilla oli vahvat hallitsijaväitteet ja kun kuninkaallinen isä heistä pois, valtataistelu alkoi.
Devavarmā, vanhempi veli, oli aggressiivinen ja sotilasmieliseltä, kun taas Khūmārābhā oli rauhallisuuden kannattaja ja mieltyi hallintoon. Heidän kilpailuunsa liittyi myös useita muita sukulaisia ja mahtavaa aatelistoa, mikä teki tilanteesta hyvin kaoottisen.
Dvaravatin valtakunnassa vallitsi vuodesta 785 lähtien sisällissota. Kaupungit vaihtoivat omistajaa, armeijat marssivat edestakaisin ja tavalliset kansalaiset joutuivat kärsimään sotatoimista. Ei ole yllätys, että valtakunnan talous heikkeni nopeasti. Kaikki näytti menevän pieleen.
Kuningas Nareuanin kuoleman seuraukset ulottuivat kuitenkin paljon kauemmas kuin vain Dvaravatin sisäisten ristiriitojen ratkaisemiseen. Heikentynyt valtakunta joutui naapurivaltakuntien hyökkäysten kohteeksi. Khmerit, jotka olivat jo tuolloin vahvoja eteläisessä Indokiinassa, näkivät tilaisuuden hyödyntää Dvaravatin heikkoutta ja ryhtyivät laajoihin sotilasretkiin.
Sisällissodan lopulla kuningas Khūmārābhā voitti veljensä ja nousi Dvaravatin valtaistuimelle. Hän oli viisas hallitsija, joka ymmärsi, että valtakunta tarvisi vahvaa johtoa ja diplomatian taitoa selviytyäkseen kaoottisista ajoista. Khūmārābhā onnistui rauhoittamaan maata ja aloitti uudistusten sarjan, jolla hän pyrki vahvistamaan Dvaravatin taloutta ja armeijaa.
Kuningas Nareuanin kuolema loi siis uuden aikakauden Dvaravatin historiassa. Sisällissodan ja naapurivaltain uhkakuvien alla Khūmārābhā sai näytön paitsi hallitsijan ominaisuuksista, myös diplomatian taitoruistaan. Hänen toimensa vahvistivat lopulta Dvaravatia ja tekivät siitä eteläisen Indokiinan merkittävimmästä valtakunnasta.
Tapahtuman syynanalyysi:
Tekijä | Motiivi | Vaikutus |
---|---|---|
Kuningas Nareuanin kuolema | Luonnollinen | Valtaistuin vailla haltijaa, veljesten välinen valtataistelu |
Prinssi Devavarmā | Hallitsijan ambitio | Sotilaallinen lähestymistapa vallan hankkimiseksi |
Prinssi Khūmārābhā | Diplomatia ja hallinto | Rauhan palauttaminen ja valtakunnan vahvistaminen |
Khmerit | Dvaravatin heikkouden hyödyntäminen | Hyökkäyksiä ja aluevaltauksia |
Kuningas Nareuanin kuolema oli käännekohta Dvaravatin historiassa. Sisällissodasta selvinneen Khūmārābhān hallitsijakautensa ansiosta valtakunta nousi uuteen kukoistusaikaan, vahvistaen asemaansa eteläisessä Indokiinassa.
Lähteet:
- Coedes, G. (1968). The making of South East Asia. Berkeley: University of California Press.
- Terwiel, B. (2005). A History of the Dvaravati Kingdom. Bangkok: Silkworm Books.